KOULUTUKSEN LÄPÄISYN PARANTAMINEN JA NOPEUTTAMINEN MONENLAISILLA NEUVOTTELUDIALOGEILLA



OPISKELIJAN VALMISTUMINEN KOULUSTA VAATII MONENLAISTA DIALOGISTA OSAAMISTA: KUUNTELUA, YMMÄRRYSTÄ JA TEHOKKAITA TUKITOIMIA - PALJON ERILAISIA KOHTAAMISIA!

 

KARTOITUS- JA NEUVOTTELU-DIALOGIT ovat oleellisia koulussa!

Niitä käy opettaja eri opiskelijoiden kanssa, mutta myös  erilaisten erityis-, tuki- ja resurssiopettajien  kanssa. Opettajan on usein hyvin tärkeää kuulla opiskelijansa opiskeluun liittyvistä  vaikeuksista myös koulupsykologilta ja -kuraattorilta, joskus kunnan nuoriso-ohjaajilta ja poliisiltakin oppilashuoltoryhmän kautta.

Kaikki kohtaamiset ja keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä, ne eivät kuulu sivullisille.

Terveydenhoitajakin kuuluu tukitiimiin. Hän ei voi kertoa kuulemaansa, mutta voi esim. tutustuttaa opettajia erilaisiin opiskelijoiden yleisiin kriiseihin ja kertoa, miten ottaa heidän kanssaan puheeksi vaikeita hyvinvointiin liittyviä seikkoja, jotka "mahdollisesti" ovat opiskelun esteenä  (esim. päihteet ja vaikeat ihmissuhteet).

Ryhmänohjaajalla on hyvä olla uuden ryhmän alkuhaastattelussa apunansa jonkinlainen lomake, jossa kartoitetaan erilaisia opiskeluun liittyviä tekijöitä. Opiskelija kertoo  opettajan kysyessä suoraan sitten itse, jos haluaa kertoa. SENKIN HÄN KERTOO, SAAKO ASIASTA PUHUA MUILLE VAI HALUAAKO HÄN TARVITTAESSA ITSE KERTOA ERI OPETTAJILLE, MIKÄ OLISI SUOREMPI JA PAREMPI TAPA.

Toisella asteella ryhmänohjaaja on aineenopettajan luontevin keskustelukumppani ja todella avuksi, jos hän on  tutustunut opiskelijan taustatietoihin ja elinolosuhteisiin. Ryhmänohjaajankinkin kannattaa miettiä, miten ja kenelle kertoo, jos on saanut opiskelijalta luvan kertoa.

JOS OPETTAJAT EIVÄT TIEDÄ OLLENKAAN OPISKELIJOIDEN OPISKELUUN VAIKUTTAVIA TAUSTATIETOJA, HEIDÄN OPETUSTYÖNSÄ KÄY HANKALAKSI JA TULEKSETTOMAKSI - RESURSSIT MENEVÄT HUKKAAN.

OBS. On tärkeää muistaa, että omassa asiassaan tehdyissä OPPIMIS- JA TUKISUUNNITELMA PÄÄTÖKSISSÄ  opiskelija on aina yksi dialogin osapuoli. Alaikäisen asioissa myös hänen huoltajansa. 

(Omat erilaiset dialogikokeilut seuraavissa kappaleisa vinolla tekstillä sisennettyinä.) 

OPETUSDIALOGI eli keskustellen opettaminen oppitunnilla vaatii opettajalta ja opiskelijoilta yhteistä harjoittelua. Täyteen dialogiin ei moni opettaja vielä uskaltaudu, kun pelkää oppitunnin tavoitteen karkaavan. Opettele vähitellen!

Tri Marikki Arnkilin väitöskirja dialogisesta opetuksesta italialaisessa peruskoululuokassa, jossa toteutetaan inkluusiota, voi olla hyödyksi: "Mehän opimme enemmän kuin lapset." (TYÖN NIMI)

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1024-0

Dialogiseen opettamiseen johti myös itse opettelemani pragmaattinen, käytännön tie ja sen harjoittelu: otin puhuessani  ystävällistä ja rohkaisevaa katsekontaktia mahdollisimman monen kanssa ja tehtäviä tehdessä kiertelin tietokoneluokassa luontevasti juttelemassa ja täsmäohjaamassa, kun työ ei näyttänyt sujuvan. Teimme paljon omatoimisia esseitä, jotka he esittelivät toisilleen. 

Opiskelijat tiesivät saamansa lähiavun takia minun välittävän heistä ja heidän oppimisestaan. He uskalsivat kysellä ja vähitellen osallistua yhteiseenkin keskusteluun. Häiriköinti loppui osallisuuden myötä.

Kaikki saivat pidettyä omasta tietokoneelle tehdystä vähintään viisisivuisesta esseestään luokan edessä taululle heijastetuin kuvin varustetun esitelmän ja sen sisällöistä muille tietokisan, jonka tulokset tarkisti vierustoveri. Ne merkitsin arviointikirjaani myös, koska temppu lisäsi kuuntelua ja kyselyä ja testasi yleisesti tarkkaavaisuutta. Lopulta kaikki kuuntelivat tosi tarkasti! Tämä toimintatapa oli tehokasta erityisesti 17-20-vuotiailla nuorilla miehillä, jotka ovat usein kilpailuhenkisiäkin. Jos tunnilla ei ole toimintaa, he helposti kyllästyvät.

Kokeilkaa! Loppukoekin meni oikein hyvin. Itse esitelmöin kurssin alussa tärkeimmistä aihepiireistä muutaman tunnin ja sen jälkeen teimme kaiken edelläkerrotun asioiden syvennyksen "aina luokassa ja yhdessä". Muuten: esitelmät tehtiin päättötyön asetuksilla ja vaatimusasteilla.

TOISEN ASTEEN OPISKELIJAT PYSTYVÄT LUOKASSA OHJATTUUN TOIMINNALLISEEN OPPIMISEEN PAREMMIN KUIN KUUNTELUUN! 

HEISTÅ MONETKAAN EIVÄT SAISI TÄLLAISIA TÖITÄ TEHTYÄ YKSIN KOTONA.

Dialogisuus on henkilökohtaistamista oppimisessa - oleellista on kuuntelu, ei puhe. Otetaan esimerkiksi nyt niin  tärkeä tukiopetus:

Ei hyödytä toistaa samoja asioita samalla tavalla kaikille, vaikka kertaus onkin opintojen äiti. (Se on sitä, jos on ymmärtänyt asian ensimmäisellä kerralla.)

KYSY nyt opiskelijalta: "mikä on sinulle vaikeaa", "miten opiskelet" - KUUNTELE TARKKAAN ja PANEUTUKAA ALUKSI yksilöllisiin OPPIMISONGELMIIN! Se vaatii uudenlaista lähestymistä ja ongelmanratkaisua. Aikaa kuitenkin säästyy tulevaisuudessa, kun apu täsmentyy ja kun opiskelijat rohkaistuvat pyytämään apua myös oppitunneilla.

Muuten: nuoret älyävät usein vaikean asian sen jo ymmärtäneelta vertaiseltaan paremmin kuin opettajan puheesta! Vertaisopettamistakin kannattaa kokeilla!

Tästäkin esimerkki:

Järjestimme Kuopion liiketalouden yksikössä aloittavien luokkien taloushallinnossa vertaistukiopettamista.

Annoin näille yksittäisiä luokkatovereitaan opettaneille erittäin fiksuille opiskelijoille keväällä hyvän "työtodistuksen", jossa kerroin heidän loistaviksi todetuista ihmissuhde- ja opetustaidoistaan. He arvostivat työtodistusta kovasti ja sanoivat sen olevan hyödyllinen, koska monellakaan heistä ei ollut työelämätaidoista mitään todistusta ja se annettiin nyt myös hyvän tuloksen teosta ja valvotusta toiminnasta, mikä vahvistettiin koulun leimalla.

Tämä tukiopetus tapahtui usein opetuspajassa, mutta joskus myös tyhjässä luokkatilassa, kun oli ohjattavana herkästi luokassa ja ryhmässä häiriintyvä oppija. Vertaiselle on helpompi tunnustaa, ettei ole ymmärtänyt tai että on antanut periksi ja muut mahdolliset" itseä hävettävät" asiat. Jotkut opiskelijat kertoivat, että oppivat yhdessä tunnissa monta asiaa, joita eivät koskaan kuvitelleet oppivansa. 

Itsekin tulin takuulla paremmaksi opettajaksi, kun olin aikuisopiskelijana itse törmäillyt "aivojeni rajalliseen kapasiteettiin monien opittavien uusien asioiden viidakossa".

Eräs aikuisopiskelija oli niin pidetty tukiopettaja luokkatoveriensa keskuudessa ja niin kova tuloksentekijä, että maksoimme tälle perheelliselle opiskelijalle lopulta epäpätevän tuntiopettajan palkkaa tukiopetustunneista. Suoritukset otti tietenkin vastaan oma opettaja, joka alunperin oli ideassa mukana. 

ARVIOINTIDIALOGIIN putoamisuhan alla olevan  opiskelijan kanssa kannattaa opettajien nyt todella heittäytyä!

Ammatillisella puolella ovat olleet ajankohtaisia Opetushallituksen webinaarit yhtenäisen arviointikriteeristön käyttöön otosta. Uudistus vaikuttaa myös ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden kuvaamistapaan.

Onneksi arvosanoille sovitaan yhteiset kriteerit, mikä helpottaa mm. opiskelijoiden oman tavoitearvosanan asettamista, sikäli kun kuhunkiin arvosanaan sisältyvät ja osattavat asiat kerrotaan kattavasti opiskelijoille jokaisen kurssin alussa!!! 

Arviointikeskustelua luonnollisesti käydään pitkin vuotta joka jakson alussa ja lopussa. Myös työssäoppimisjaksoilla, joilla on sovitut oppimiskriteerit. 

Kerronpa esimerkin vielä siitä, miten toimin sos.psykologian, työyhteisötaitojen ja terveystiedon opettajana itse väitöstutkimukseni opiskelijoiden itsearvioinnin kehittämiskokeilussa: 

Opiskelija asetti jakson alussa oman tavoitteensa sen jälkeen, kun olin selvittänyt jakson oppisisällöt ja arvioinnin kriteerit. Hän kertoi tämän tavoitearvosanansa julkisesti.

Kirjasin koko luokan tavoitteet samankokoisina numeroina tauluille  Näimme numerorivin  kaikki ja saatoimme keskustella tavoitteista. (Minä kirjasin numerot pitkiksi jonoiksi, josta ei enää hetken päästä monikaan osannut sanoa, mikä oli kenenkin tavoite. Vain yleiskuva jäi esiin.) Oli tosi mielenkiintoista opettajanakin nähdä tavallaan ennakkoasenteet omaan oppisisältöön nähden.

Jos tavoitteet olivat mielestäni yleisesti liian matalalla - mikä saattoi olla varautumista - keskustelimme vielä kurssin tavoitteista ja sen tärkeimmistä sisällöistä. Moni muutti rohkeasti tavoitettaan korkeammalle. 

Kannustamista tarvitsivat erityisesti he, jotka tavoittelivat vain alinta arvosanaa, koska eivät usko itseensä tai ymmärrä tavoitteiden sisältöä. Sen vuoksi joka jakson oppimistavoitteet ja arviointikriteerit pitää selkeästi avata selkokielelle jakson alussa.

Arvioinnin "mystiikka" poistuu opettajaltakin, jonka on hyvä myös muistaa, etteivät kaikki tavoittelekaan kiitettävää, vaan jollekin kolmonen on   elämän paras siihen asti. Häntä pitää auttaa siihen! Ja todellakin: joillekin ykkönenkin on saavutus!

Oma kokemukseni oli, että aika harva arvioi osaamisensa näyttöineen jakson lopussa yläkanttiin silloin, kun kriteerit ovat selkeät. (Tunnilla aktiivinen toki voi niin tehdäkin.) 

Ei ollut suuri vaiva verrata omaa arviointia opiskelijan arvioihin ja tarpeen vaatiessa keskustella niistä. Olen kokeillut muutaman vuoden. Opiskelijoiden arvioinnit eivät poikenneet omistani paljoa, kun he tiesivät kriteerit.

EIKÄ TULLUT JÄLKIPUHEITA!

DIALOGINEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN ANTAA SUUREN MAHDOLLISUUDEN TAVOITTEELLISELLE  OPPIMISELLE, OPETTAMISELLE JA REILULLE ARVIOINNILLE!

Lisätutkimukset tästä kriteeriperusteisesta arvioinnista, opettajien tuentarpeesta ja sen laadusta ohjauksessa sekä ohjauksen yhteistyöstä ovat tarpeen! Koulukohtaisen kartoituksen opettajien tuentarpeesta voi tehdä oppilaitos itse rehtorin aloitteesta. Autan mielelläni. 

Ottakaa digiyhteyttä, niin pohditaan, miten  juuri teidän henkilöstöllenne saataisiin erilaista sisäistä ja ulkoista yhteistyötä tekemällä joustava, toimiva ja tuloksekas toimintamalli, jonka avulla toisen asteen koulu pysyy menestyksekkäästi tulevaisuuden yhteiskunnan tuloksentekijänä, kun opiskelijat valmistuvat.

Opiskelija, ota yhteyttä, jos sinulla on opinnäytteen kanssa ongelmia. Soitan sinulle, kun annat numerosi yhteydenottolomakkeella.

  Kuvahaun tulos haulle Pirkko Nurmi

Pohditaan yhdessä! 

Ystävällisesti,

Pirkko Nurmi

FT, KL, THM, LiK, opinto-ohjaaja, sosiaalipsykologian opettaja

Julkaisut:

Nurmi, P (2009) Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 170, ISBN 978-951-27-1229-8. Kuopion yliopisto.

(Väitöskirja sähköisenä valikossa yllä kohdassa "Väitökseen liittyvät tapahtumat" ja myös kirjastoissa.) 

Nurmi, P. (2002) Välkky ja Tumpelo. Ohjaustarpeen kartoitustutkimus. ISBN952-9533-63-2. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun julkaisusarja,A1/2002 (lisensiaatin opinnäytetyö, kirjastoissa).

Nurmi, P. (1991) Terveyskasvatusintervention vaikutus pohjois-karjalaisten ammattikoululaisten tupakointiin, päihteidenkäyttötottumuksiin ja niihin liittyviin asenteisiin.    Opinnäytetutkielma. Terveydenhuollon koulutusohjelma, kansanterveyden suuntautumisvaihtoehto, yleislääketieteen ja kansanterveystieteen laitos. Kuopion yliopisto, (gradu, kirjastoissa).


Facebook Pirkko Nurmi

LinkedIn   Pirkko Nurmi

Twitter       pirkko_nurmi

Instagram  pnurmis



 
TODISTUS KUNTOON, PÄÄTTÖTYÖ VALMIIKSI!